"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 12. syyskuuta 2013

532. tarina (En vahingossakaan kysynyt)

Joskus täytyy tehdä valintoja, joista koko perhe ei ole yhtä mieltä. En siis vahingossakaan kysynyt lapsilta, että "Haluatteko tehdä muutaman sadan kilometrin ylimääräisen kierroksen, jotta voisin nähdä Voronetin luostarin freskon" Ei, minä päätin mieheni kanssa illalla hotellihuoneessa, että sinne me menemme ja aamulla lähdimme vaihvihkaa matkaan. Reilu sata kilometriä on kuitenkin huomattavasti lyhempi matka, kun lähteä varta vasten freskoa Istanbulista katsomaan, mutta lapset ei siltikään ehkä olisi ymmärtäneet niin järkevää perustelua? 

Bucovinan maalatut luostarit ovat päässeet Unescon perintöluetteloon ja olen jo aikaisemmalla Romanian reissuamme halajanut ne nähdä. Silloin niiden sijainti maan koilliskulmassa oli näkemisen este, mutta nyt olimme jo valmiiksi siellä suunnalla. Kaikkea ei tosin ollut mahdollista nähdä, sillä kuten kuva kertoo, niitä olisi riittänyt. Valitsin siis luostareista kaksi ja nämä olivat Manastirea Humorului ja Manastirea Voronet. 


Maalattujen kirkkojen synnystä saamme kiittää Pohjois-Moldaviaa uhkaavia turkkilaisia. Romanian armeijat kerääntyivät luostarin muurien suojaan odottamaan taisteluita. Odotellessa oli aikaa maalata kirkkojen ulko- ja sisäpuolen seiniin tutut Raamatun kertomukset ja muut aiheeseen sopivat kuvitukset. Sade, lumi ja tuuli ovat pieksäneet kirkkojen seiniä ja monet kuvat ovat haalistuneet ja häipyneet jopa olemattomiin. Osa on kuitenkin edelleen nähtävillä ja osa jopa selkeästi säilynyt ajan hampaalta. 

Käydäänpä siis ensin katsomassa sitä Humoruluita.






Sisätilojen kuvat olivat tietenkin vertaansa vailla, mutta valokuvaaminen oli siellä harmiksemme kielletty. Joitakin salakuvia tuli napattua muiden vierailijoiden kansalaistottelemattomuuden innoittamana.





Humoruluin jälkeen oli aika hankkia piristeitä, jotta saatiin lapset tsempattua sinne toiseen luostariin, eli Voronetiin. Äidille iloinen kahvi ja lapsille lettuja.


Voronetin luostari valikoitui ehdottomaksi käyntikohteeksemme sen koko seinän kokoisen freskon vuoksi, joka Lonely Planetin mukaan oli "ehkä maailman hienoin". Sellaisen jälkeen on tietenkin odotus korkealla, mutta saimme odotuksille vastinetta. Luostari löytyi pienen kylän vierustalta noin 6 kilometrin päästä Humoruluista.





Ulkoapäin kirkot olivat lähes toistensa kopiot.








Ja sitten se fresko, joka kuvasi Viimeistä tuomiota. Seisoimme ja istuimme kuvan edessä moneen otteeseen ja lasten mielestä "naurettavan pitkiä aikoja." Kuvaaminen oli näet haasteellista kirkkaan auringonpaisteen tai edessä vellovien turistien vuoksi. Oli odotettava pilveä ja turistitonta aukkoa.








Olihan ne hienoja ja vaivansa väärtejä. Naurettavan pitkän tuijottamisen jälkeen jätimme Bucovinan luostarit taaksemme ja lähdimme paluumatkalle. Ensin piti tietysti ihailla läheisen talon possut, jotka ainakin kuopuksen mielestä taisivat voittaa luostarin freskot mennen tullen.



Viimeinen yö vietettiin Bulgarian Rusessa. Mukava pieni kaupunki sekin, mutta kuvia ei tullut enää otettua. Oli selvästi jo kiire kotiin. The End.

14 kommenttia :

Mari Jalava kirjoitti...

Mitä paikkoja olet - ja perheesi nähnytkään. Mieletön pääoma lapsillesi. Olisin mennyt tuon ensimmäisen kuvasi kohdalla aivan sekaisin. Myönnän, etten ole ikinä tuollaisesta paikasta kuullutkaan. Kyllä Eurooppakin on upeita paikkoja täynnä.

anumorchy kirjoitti...

No eivat todellakaan menneet hukkaan nuo "ylimaaraiset" kilometrit!

Pepi kirjoitti...

Täytyy sanoa, että ihmeellisiin seikkailuihin teidän matkassa pääsee :D
Sano kiitos lapsille, että ovat jaksaneet, on nämä mutkat matkassa ollert sen väärti!

Terkkusia muutenkin kaikille :)

Allu kirjoitti...

Oi voi mitä aarteita!!!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Voih. Te näette niin paljon! Ja miten paljon vaikka mitä. Ihanaa tuollainen :)

Lady of The Mess kirjoitti...

Voi mitä upeuksia. Ei voi kuin huokailla. Ja ihailla, miten kärsivälliset lapset - ja mies - sinulla on;)

A kirjoitti...

Kiitos, Mine!

mimon mami kirjoitti...

Hienoa, että ovat säilyneet noin hyvin. Ovat todella vaikuttavia.
Kiitos, että pääsin mukaan!

Hurmioitunut kirjoitti...

Hauskan muotoisia kirkkoja ja voi ihana miten täyteen ne on koristeltu ulkopuoleltakin. Ja onhan tuo Viimeinen tuomio mahtava! Kauniisti säilyneet värit.

Jael kirjoitti...

Ihan mahtava kierros taas! Pidin aina Romaniaa jotenkuten niin takapajuisena maana ennenkuin serkkuni tytär muutti sinne ja sitten näin blogistasi miten kaunista sielläkin voi olla:)

Mine kirjoitti...

Mari J: Ja minkälaisia aarteita maailmassa onkaan piilossa. Esim. tuolla Romaniassa aika harva turisti pyörii, vaikka siellä olisi vaikka minkälaista katseltavaa. Nytkin tuntui, että oltiin me ja joitakin paikallisia turisteja.

Anu: Ei minustakaan.

Pepi: Lapset ei ehkä nyt osaa vielä kiittää tai ymmärtää sen pääoman arvoa, mutta toivon, että joskus myöhemmin ymmärtävät?

Allu: Niin, aarteita. Jotakin, jota voi vain tallentaa mieleen, muistoihin ja muistikortille:).

Helmi-Maaria: Olihan se sellainen reipas 7000 km kierros:D.

Lady Of The Mess: No, lapset ei aina jaksa olla kärsivällisiä, mutta usein kuitenkin. Ja mies onneksi on ihan yhtä kiinnostunut näistä kun minäkin.

Aili-mummo: Ole hyvä, kiva kun pidit.

Mimon mami: Mietin kyllä, että eikö joku osaisi restauroida ja maalata kuvia uudelleen, että säilyisi vielä tulevillekin polville.

Hietzu: Tuo sininen tuo mieleeni Bulgarian ja Romanian, molemmat ihanat luostarimaat.

Jael: Kyllä siellä kaunista riittää, niin kuin kai kaikkialla maailmassa. Ja sekin vaikuttaa, että mihin silmänsä kiinnittää?

Satu kirjoitti...

Kärsivällisiä lapsia teillä. :-) Minä en olisi tainnut olla ihan noin kärsivällinen. Mutta vaikka heitä ei nyt aina huvittaisikaan, olen ihan varma, että aikuisena muistelevat kaikkea tätä lämmöllä. Niin on omalla kohdallanikin.

Matkatar kirjoitti...

Ovelaa toimintaa lasten kanssa! Mutta ehdottomasti näkemisen arvoiset freskot! :)

Mine kirjoitti...

Satu: Eihän sitä aina itsekään ole kovin kärsivällinen. Toisaalta lapsia on vielä aika helppoa lahjoa, jos nyt ihan tilanne mahdottomaksi menee:D.

Matkatar: Oli näkemisen arvoiset. En nyt ehkä Istanbulista asti olisi lähtenyt katsomaan, mutta tämän koukkauksen väärti oli ihan ehdottomasti.